Mistä ihmeestä saadaan ajatus rakennusprojektin aloitukselle? Mikä saa kaksi tumpeloa ryhtymään edes suunnittelemaan sitä ihan omaa itsetehtyä taloa? Vastaus on yksinkertainen. Lapsi, tilanahtaus sekä oma turhamaisuus.
Pojan synnyttyä oli lähes itsestäänselvää, että 89 neliöinen söpö pieni omakotitalomme jää vääjäämättä liian pieneksi. Silloin nuorena lapsettomana parina, neljä vuotta sitten, tehty ostos tuntui nyt huonosti harkitulta. Eikö me tosiaan ajateltu tätä tila-asiaa yhtään silloin? Että olisi voitu hankkia sellainen asumus, jossa olisi edes kaksi makuuhuonetta?
Miehen kanssa selailtiin etuovi.comia ja oikotie.fi portaalia ja järkytyttiin minkä hintaisia omakotitalot nykyään tosiaan ovat. Meidän tarpeisiin sopivista, suhtkoht hyväkuntoisista ja sijainniltaan hyvistä omakotitaloista sai täällä peräpökölässä pulittaa 130 000 - 180 000 € ja siltikään mikään vastaantulleista taloista ei ollut JUURI sellainen, kuin mielessämme sen kuvittelimme. Aina löytyi joku kohta, joka kaipasi parannusta, remonttia tai ei muuten vaan miellyttänyt silmää. Väkisinkin mieleen juolahti ajatus, että mitä jos... Mitä jos rakennettaisiin ihan oma talo? Sellainen joka olisi, meidän omista tarpeista tehty ja meidän maun mukaan suunniteltu ja sisustettu? Ajatus tuntui vähintään kutkuttavalta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti