sunnuntai 24. elokuuta 2008

Sokkelin muuraus.

Pari päivää annettiin anturan valun jälkeen kuivua ja sen jälkeen kutsuttiin paikalle muurari ja aloitettiin sokkelin muuraus. Muurari meiltä onneksi löytyi tuttavapiiristä jo valmiina, joten ei tarvinnyt palkata ketään ulkopuolista hommiin.

Sade hieman hidasti työtahtia, kun välillä piti pitää taukoja sateensuojassa ja toisinaan vettä satoi niin rapiasti, että työt jouduttiin siirtämään kokonaan toiselle päivälle. Ekan päivän aikana saatiin valmiiksi yli puolet takaseinästä (varaston kulmalta erkkeeriin asti) sekä koko etuseinä ja autokatoksen puoleinen seinä. Kyllä se ammattimieheltä käy näppärästi tuo harkkojen latominen. Ei voinut kuin sivusta ihaillen seurata työn edistymistä:

Ihan ensimmäisen harkon muuraaminen.

Siitä se takaseinän sokkeli pikkuhiljaa nousee.

Takaseinän puoli ja pieni pätkä varaston sivuseinämää valmiina...

... ja etupuolikin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan.

Suunnilleen tähän asti päästin ekan päivän aikana... (ja muurarille tullut jano kesken hommien :D)

Loput sokkelista valmistuikin sitten pieninä pätkinä pitkin viikkoa. Välillä tuli tosiaan vettä niin paljon, että hommat vaan seisoi. Välillä jo hirvitti, että näinköhän saadaan tämän viikon aikana sokkelia valmiiksi ja aikataulut sen myötä heittää ihan päälaelleen, mutta pari poutapäivää pelasti sitten onneksi meidän suunnitelmat, muurarikin kerkesi työpäivän jälkeen vielä iltamyöhään hommiin ja saatiin kuin saatiinkin sokkeli valmiiksi!

Erkkeerin kimpussa.

Valmista on!

lauantai 23. elokuuta 2008

Anturan valu.

Antura valettiin reilu viikko sitten lievästä sateen uhkasta huolimatta. Ruduksen betoniauto kurvasi tontille kahden aikaan iltapäivällä ja valu oli valmiina reilu puoli tuntia sen jälkeen. Nopeaa toimintaa, puoli tuntia hommia ja reilu 6 kuutiota betonia anturassa . Mies sai onneksi järjestettyä taas talkooväkeä tontille valuhommia ihmettelemään ja anturan pintaa silottelemaan, niin ei tarvinnut ihan yksin tontilla huhkia. Kerkesipä emäntäkin käydä kesken työpäivän tontilla piipahtamassa, pitihän tämä touhu toki nähdä...

Hienosti kesti anturamuotti valun, vaikka emäntää välillä vähän hirvittikin, että tuleekohan siitä anturamuotin tekemisesta mitään näin tumpeloilta raksailijoilta. :D

Ei muuta kuin mylly pyörmimään...

Ilmakuplat pois ja pinta sileäksi.

Meidän perheen nimet ikuistettuna betonilaattaan, joka jää pojan makuuhuoneen alle. Yleensähän anturaan piilotetaan pulloviesti tms. me päädyttiin tällaiseen ratkaisuun...

Pinta silottettuna ja sit odotellaan vaan anturan kuivumista...

perjantai 15. elokuuta 2008

Anturan tekoa.

Vihdoinkin jotain oikein konkreettista ja näkyvää. Aloitettiin sitten nimittäin se anturamuotin tekeminen. Mies talkoopoppoon kanssa väänsi tontille kulmapukit paikoilleen ja kunnan mittamiehet kävivät sitten merkitsemässä sokkelin ulkolinjat pukkeihin.

Mies sai työkaverinsa tuttavalta ilmaiseksi lainaan valmiita anturamuottielementtejä ja niillä sitten aloiteltiin anturan tekemistä. Loput laudat ja kakkosneloset anturaa varten hankittiin rautakaupasta. Talkooporukkaa oli anturaa tekemässä enemmän ja vähemmän ja suuri kiitos kuuluu taas heille.

Kyllähän siinä anturan tekemisessä hommaa piisasi täysin aloittelijoille. Perustuksen mittapiirrosta käänneltiin ja väänneltiin, laskettiin seinien mittoja, perustuksen ristimittoja, ynnättiin, vähennettiin, kerrottiin ja summista sitten riideltiin ja taisteltiin. Välillä oltiin yhtä mieltä ja saatiin jotain aikaiseksikin, kunnes taas tuli jossain kohtaa tenkkapoo ja jouduttiin oikein istumaan alas miettimään asiaa. Olohuoneen erkkerikohta tuotti pientä päänvaivaa, kuten myös autokatoksen ja varaston sisäkulma, jolle emme olleen tehneet kulmapukkeja ollenkaan ja kulman oikean paikan löytäminen oli hieman haasteellista. Onneksi oli monta päätä laskemassa ja ynnäämässä ja asiaa pohtimassa.

Ja niinpä sitä vaan viikon taistelun jälkeen oli meillä anturamuotti kasassa, raudoitukset valmiina ja kunnastakin näytettiin vihreää valua anturan valulle. Vielä vastaavan työnjohtajan raudoitustarkastus ja päästäisiin vihdoin valamaan talollemme antura.

Kulmapukit pystyssä, linjalangat vedetty ja ekoja anturaelementtejä jaettu kohdilleen.

Pieni apuraksaaja. Pilarijalan anturamuotista tuli Veetille oiva hiekkalaatikko. Kyllä siellä kelpasi istua ja leikkiä.

Parin päivän urakka takanapäin. Anturamuotti alkaa jo muodostua.

Muotti valmis ja raudoitukset meneillään.

Takapihan puolta ja erkkeri.

Vielä hiekat anturamuotin ympärille, valukoron merkkaaminen sekä lisätukien naputtelua ja kaikki on valmista valua varten.

Sähköt!

Meillä on tontilla sähköt! Mies ja appiukko väkersivät työmaasähkökopille asianmukaisen ja sääntöjenmukaisen telineen ja sähkölaitoksen miehet kävivät tuomassa ja asentamassa sähkökaapin työmaasähkölle.

Mies asensi heti ensimmäisenä poppivehkeet soimaan. Pitäähän sitä nyt talkooväellä musiikkia tietenkin olla...

"Aina laulain työtäs tee..." :D

LVI-töiden aloitus.

Kallion ampumisen jälkeen päästiinkin sitten aloittelemaan LVI-työt. Putkimies kävi miehen pienoisella avustuksella asentamassa viemäriputken sekä tulovesiputken paikoilleen. Samassa hötäkässä laitettiin myös salaojaputket paikoilleen ja kytkettiin paikalleen laitettuun sadevesikaivoon kiinni.

Hieman jänniä paikkoja vietettiin, kun aluksi näytti siltä, että hankkimamme tulovesiputken pätkä ei riittäisi aivan tekniseen tilaan asti (joka on siis aivan toisessa tonttia kuin kunnalistekniikan lähtö), mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut, hyvin piisasi vesiputki perille asti tarkempien mittauksien mukaan. Tulipa taas muistutus, ettei pitäisi mitään hankkia ns. summam mutikassa sen suuremmpi tarkistusmittaamatta. Aina ei ne silmämääräiset metrit pidä ihan paikkaansa. ;)

Putket valmiiksi vedetty...

Ja sitten jo peitetty...

Seuraavaksi sitten anturan kimppuun...

tiistai 5. elokuuta 2008

Muutto ja irtolaiselämää kommuunissa.

Niin tosiaan. Pankki lainaa hakiessamme laittoi lainansaannin ehdoksi, että asuttamamme omakotitalo tulisi laittaa myyntiin ennen lainan nostamista. Olivat suorastaan kauhuissaan, että me jäädään vielä kahden asunnon loukkuun, ovathan asuntojen myyntiajat viime aikoina hirvittävästi pidentyneet ja asuntokauppa kokonaisuudessaan hiljentynyt.

No eipä siinä sitten auttanut vastaan vikistä, kun sitä raksalainaa kuitenkin tarvittiin kipeästi. No kiinteistövälittäjä tuli, teki talostamme hinta-arvion ja laitettiin myyntisoppariin nimet alle. Talo meni myyntiin keskiviikkona. Perjantaina eka näyttö ja talosta tehtiin kaksi TÄYDEN HINNAN ostotarjousta, joista toinen, ensimmäisenä tarjouksen tehneen, tarjous hyväksyttiin. Että se niistä pidentyneistä myyntiajoista sitten. Ei muuta kuin sitä vuokra-asuntoa sitten metsästämään.

Vuokra-asunnon saaminenpa ei ollutkaan sitten ihan niin simppeliä kuin mitä luultiin. Meille (ja vuokranatajille) tuotti päänvaivaa perheemme kaksi koiraa, joista toinen on vielä erittäin haukkuherkkä. Ei siis todellakaan mikään kerrostaloasujakoira. Rivitalossa sen kanssa nyt vielä eläisi. Vaan eipä ollut rivitaloasuntoja liiemmin vuokramarkkinoilla tarjolla ja ne ainoat tarjolla olevat olivat tulorajojen takana. Nice.

Onneksi jaksettiin vääntää ja valittaa meidän asunto-ongelmasta ja ratkaisu löytyi lähempää kuin mitä ajateltiin. Hyvän ystäväni ystävän ystävä (eikö olekin ihana ilmaisu) omisti rivitalon päätykaksion ja olisi uutta vuokralaista vailla tämän vuoden syys-lokakuusta lähtien. No vaadittiin yksi puhelu ja meillä oli asunto varattuna. Ongelmana oli vaan se, että talomme ostosopimuksessa luki luovutuspäivämääränä 31.7 (p*rkeleen kiinteistövälittäjä sen siihen kirjannut kysymättä meiltä mitään) ja siihen mennessä tuli avaimet ja talo luovuttaa uudelle omistajalle. Mistä katto pään päälle kahdeksi kuukaudeksi?

Miehen sisko sitten vastasi ahdinkoomme ja tarjosi omakotitalostaan kaksi makuuhuonetta meidän käyttöömme täksi "väliajaksi". Niinpä me heinäkuun viimeisellä viikolla kannettiin kimpsumme ja kampsumme toisten nurkkiin ja muutettiin viettämään kommuunielämää kera neljän aikuisen, yhden lapsen ja neljän koiran kanssa. Viikko ollaan täällä asusteltu ja ainakin vielä ollaan kaikki ihan puheväleissä. ;) Muutosta teki kyllä erityisen hankalaksi se, että me jouduttiin ripottelemaan maallinen omaisuutemme vähän sinne sun tänne väliaikais säilytykseen, koska kaikki huonekalut ja muut rojut eivät olisi millään mahtuneet yhteen samaan varastoon. Ja ei siinä muuttohötäkässä tullut sen kummemmin edes katseltua, että mikä laatikko meni minnekin. Niinpä meillä on nyt iloisesti talvivaatteet varastoitu paikkaan A ja talvikengät paikkaan B ja pipot ja myssyt paikkaan C. Ihana lähteä etsimään jotakin tavaraa, kun sille tulee tarvetta. Ja vielä ihanempi muuttaa parin kuukauden päästä sitten uudestaan ja sitten ensi kesänä taas jälleen kerran uudestaan...

Ja itku tuli kun viimeisen kerran ajoin talomme pihaportista ulos. Taisin itkeä pillittää koko ajomatkan tänne miehen siskon luo. Olihan se talo meidän ihan ensimmäinen omakoti ja kyllä sitä neljässä vuodessa kerkeää kummasti paikkaan kuin paikkaan kiintymään. Mutta jostain on luovuttava, että saa jotain uutta tilalle. Niinhän se menee.