Tonttikaupat tehty.

Eilen tehtiin viralliset tonttikaupat kunnan kanssa. Ollaan nyt sitten virallisesti 1520 neliöisen omakotitalotontin onnellisia omistajia. Kauppojen jälkeen sitä piti sitten tietenkin ajaa vielä tontin kautta ja siinä tontin laidalla sitten kaatosateessa katseltiin ja ihmeteltiin, että siihen sen tönön pitäisi sitten ensi syyskuussa nousta. Vielä on seinien pystytykseen matkaa. :D

Kotona odottikin sitten miehen sähköpostissa iloinen yllätys. Tehtaan arkkitehti oli lähettänyt pohja- ja rakennekuvat dwg-tiedostoina miehen sähköpostiin. Laitettiin sitten samantien kuvat eteenpäin vastaavalle työnjohtajalle ja pääsuunnittelijalle, että hän pääsee perustussuunnitelmia tekemään.

Mies otti sitten myös samantien asiakseen LVI-suunnitelmien teon ja pienen soittokierroksen jälkeen meillä oli myös LVI-suunnittelija. Hänen kanssaan tapaamme tämän viikon torstaina ja katsellaan sitten tarkemmin sitä LVI puolta. Sähkösuunnitelmaa pitäisi myös alkaa pikkuhiljaa vääntämään, suunnittelija siihen on onneksi jo hankittuna.

Ekat hankinnatkin tulisi sitten tehtyä kauppareissun aikana. Mies osti itselleen kunnon moottorisahan, että pääsee tonttia raivamaan ja puita katkomaan. Ja onhan tuolle varmaan käyttöä sitten vielä myöhemminkin. Hankittiin myös omatoiminen palovakuutus, nimittäin jauhesammutin! Olisi tarkoitus se raahata raksalle sitten kun sisähommia aletaan tekemään. ;)

Malttamattomat rakentajat.

Heti alusta asti oli hirvittävä hinku päästä tontille pyörimään. Mutta ei auttanut raksaintoilijoiden kuin odotella, koska tonttia varatessa jo tiedettiin, että luovutus tapahtuu vasta tämän vuoden heinäkuussa kunnallistekniikan valmistuttua.

Silti piti tonttia käydä vakoilemassa hämärinä iltoina ja viikonloppuisin, jolloin työmiehet eivät olleet enää paikalla. Oli jännä seurata seudun muuttumista ja töiden edistymistä. Ja eipä tässä ole enää pitkä aika kun päästään ihan luvan kanssa sinne tontille hutkimaan.

Tässä muutama kuva tontista tässä kuukausien varrelta:


Tältä näytti vielä maaliskuun loppupuolella. Tiet vasta raivattuna ja kunnallistekniikan vetoa vasta aloitellaan.


Nämä kuvat huhtikuun loppupuolelta. Kallio kaivettu jo esiin ja räjäytystyöt meneillään.




Toukokuun puolessa välissä maisema oli kovin kivikkoinen meidän tontin kohdalla. Räjäytystyöt siis hyvällä mallilla jo!


Kesäkuun 15. päivä ja meidän kohdalla kunnallistekniikka on valmistunut! Kohta päästää tontille raivaamaan!

Huomenna mennään tekemään viralliset kaupat tontista ja sen jälkeen päästään ilmeisesti tonttiin käsiksi ihan kunnolla. Pitäisköhän ottaa kirves ja vesuri mukaan jo kaupantekohetkeen ja suunnistaa sieltä suoraan tontille heilumaan... ;)

Talotehtaiden kilpailutusta.

Sitten alkoikin se armoton rumba. Nimittäin talotoimittajien kilpailuttaminen. Päätettiin heti alusta asti, että pyydetään tarjous mahdollisimman monelta meitä kiinnostavalta talotoimittajalta ja vertaillaan tarjouksia sitten oikein olan takaa ja tarkkaan. Suunnitelmat talon pohjaratkaisusta ja koosta alkoivat olla melko selvät, samaten oman työn osuus, joten kilpailuttaminen oli melko helppoa.

Tarjoukset haettiin samankokoisista taloista suunnilleen samalla toimitussisällöllä kaiken kaikkiaan yhteensä viideltä eri talotehtaan myyntiedustajalta (Omatalo, Kastelli, Herrala, Jukkatalo ja Sami-talot). Yllättäen tarjouksissa oli melko suuriakin eroja ja toki sisällöissäkin oli eroavaisuuksia. Myyntiedustajista ehdottoman voiton veivät Jukkatalon sekä Herrala talojen edustajat. Meille oli päätöstä tehdessä nimittäin erittäin tärkeätä myös se, että henkilökemia myyjän kanssa pelaa hyvin. Kyse oli kuitenkin niin suurista kaupoista, että luottamus myyjään tuli olla vakaa ja vankka sekä asioimisen tuli olla mahdollisimman sujuvaa.

Tarjousten syynin jälkeen vaakalaudalle jäivät kiikkumaan enää Omatalo sekä Jukkatalo, molemmat painivat hintaluokassa melko samassa sarjassa ja toimitussisällössäkään ei ollut ihan hirvittävästi eroa. Kastelli ja Herrala tiputettiin pois hinnan vuoksi, Sami-talot eivät vaan muuten innostaneet ja myyjäkään ei tehnyt niin kovin suurta vaikutusta. Kilpailutettiin sitten nämä kaksi talotoimittajaa vielä uudemman kerran keskenään ja kyllähän siinä sitten niin kävi, että Jukkatalot veti sen pidemmän korren. Hintaeroa Omataloon samankokoisesta talosta, samalla toimitussisällöllä oli yli 5000 € Jukkatalon eduksi. Lisäksi Jukkatalon myyntiedustajalle täytyi antaa ehdotonta plussaa asiakaspalvelun laadusta sekä monista neuvoista ja nikseistä. Mies eritoten tuli myyjän kanssa erittäin hyvin toimeen. Lisäksi tuttavapiiristä löytyi pari Jukkatalon rakentanutta ja heillä oli pelkkää positiivista sanottavaa kyseisestä talontoimittajasta.

Päätös oli siis tehty. Meille tulisi Jukkatalolta 123 neliöinen pienelementtitalo autokatoksella ja varastolla. 5 h + k + s + khh. Meidän omakoti.

Mutkia matkassa...

Tontti oli nyt siis hankittuna ja siitä varausmaksu maksettunakin. Pankin kanssa käytiin neuvotteluja laina-asioista ja alustava lainalupaus ihan mukavasta summasta oli saatu.

Projektissa meinasi kuitenkin tulla roimasti takapakkia, kun kävi ilmi, ettei työtilanteeni ollutkaan enää niin taattu kuin olin uskonut. Olin siis hoitoalalla töissä, jossa pätkätyöläisyys on kova sana ja minulle oli vanhasta työpaikasta luvattua töiden jatkoa äitiysloman jälkeen. Nyt pomo rupesikin sitten hannaamaan, ettei palkkaa mua, koska jään kuitenkin kohta taas äitiyslomalle. Mur. No ei auttanut jäädä tuleen makaamaan. Ei muuta kuin suunta työvoimahallinnon sivuille ja vapaita työpaikkoja selaamaan. Pari sopivaa paikkaa olikin auki, yksi ihan unelmamestakin ja ihan koulutusta vastaava homma. Kokeeksi päätin soittaa ja kysellä enemmän kyseisestä toimesta ja kuinka ollakaan seuraavana päivänä huomasin istuvani jo työhaastattelussa tentattavana. Paikka vaikutti tosi lupaavalta ja haastattelu meni mielestäni enemmän kuin hyvin.

Seuraavat pari viikkoa vietettiinkin sitten epätietoisuudessa kun varmuutta töistä ei ollut vielä miltään suunnalta. Suunniteltiin jo miehen kanssa, että pistetään koko projekti hetkeksi jäihin ja rakennetaan vasta vaikkapa vuoden päästä. Olihan meillä kuitenkin jo tontti hankittuna, mikä pakko sitä oli heti aloittaa rakentamista.

No pari viikkoa vierähti suhkoht kivuttomasti ja eräänä maanantaina puhelimeni sitten pärisi. Entisestä työpaikasta soitettiin ja lähiesimies kertoi iloisia uutisia. Pomo oli kuitenkin päättänyt luottaa minuun (*silmienpyöritys*) ja lupasi palkata minut elokuusta lähtien töihin, kuitenkin niin, että työsopimusta jatkettaisiin aina puoli vuotta kerrallaan. Paremman paikan puutteessa suostuin sitten järjestelyyn, mutta kerroin myös käyneeni työhaastattelussa ja odottelevani päätöstä, kenet siihen toimeen palkataan. Lupasin ilmoitella heti kun saisin kyseisen tiedon...

No ei kulunut kuin pari päivää kun puhelin pärähti uudestaan. Hakemastani työpaikasta soitettiin ja ilmoitettiin, että he halusivat palkata minut kyseiseen toimeen! Olin aivan haltioissani. Kyseessä oli kuitenkin täysin koulutustani vastaava työpaikka (lastentarhanopettaja) ja työsuhde oli vakituinen, toki 4 kk koeajalla tietenkin. No arvatkaapa kumman työpaikan otin vastaan ;)

Niin kaivettiin raksaprojekti pois jäistä ja jatkettiin suunnittelua siitä mihin jäätiin...

Tontin hankinta.

Koko rakennusprojekti alkoi tosiaan sitten jo pikkuhiljaa varmentumaan mielissämme ja seuraavaksi alettiinkin sitten pohtimaan tulevaa asuinkuntaamme eli mistä tontti sen talon alle. Lähiseudulla oli onneksi hirvittävän rakennusbuumi meneillään ja valmistuvia sekä jo valmiita myynnissä olevia tontteja löytyi vähän joka naapurikunnasta. Kriteeri tontille oli se, ettei se saanut missään nimessä olla alle 1000 neliötä, mielellään rutkasti päälle ja maaston tuli olla mielellään tasaista, koska emme kumpikaan halunneet rinnetaloa. Tontin läheisyydessä piti olla metsää koirien vuoksi.

Löytyihän se tontti sitten lopulta tuttavien pienoisella avustuksella ja vinkillä. 1500 neliöinen metsään rajoittuva tasamaa tontti ja vielä kaiken lisäksi hintakaan ei ollut mikään hirvittävän suolainen. Parasta oli, että tontti sijaitsi lähellä kaupunkia, jossa molemmat olemme töissä. Jopa niin lähellä, että vaikka naapurikunnassa olikin, minä pystyisin ihan vallan hyvin menemään töihin vaikkapa polkupyörällä. Lisäksi lähellä sijaitsi myös vesistöjä, joten kesällä uimarannallekin pystyi menemään vaikkapa ihan jalkaisin. Molemmat oltiin asiasta tosi innoissaan. Nyt se löytyi, tämä se on, se MEIDÄN TONTTI.

No niin sitten täytettiin tontin varauslomaketta ja paria päivää ennen viimeistä palautuspäivää kiikutimme lomakkeen kunnan rakennusvirastoon ihan henk.koht. Pettymys olikin sitten suuri kun kävikin ilmi, että samaisesta tontista oli myös muita varauksia. Arvontaanhan sitä sitten mentiin. Lupasivat rakennusvirastolta sitten ilmoitella että kuinka arvonnassa kävi... Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä, mietittiin. Mitäs sitten, jos nyt menee ihannetontti sivu suun... Ei auttanut muu kuin odotella...

Parin päivän päästä miehen puhelin pirisi pahaenteisesti ja puhelinnumerosta jo pystyimme päättelemään, mitä soittajalla oli asiana. Sydän pamppaillen kuuntelin vieressä käytävää keskustelua:

-"Rakennusvirastosta toimistosihteeri se-ja-se tässä hei. Olemme nyt arponeet myytävänä olevat tontit."
- "Niin..." vastaa mieheni kysyen.
- "No tässähän nyt sitten kävi niin, että..." ja tässä vaiheessa minä olen jo heittämässä kirvestä kaivoon ja hautaamassa koko projektia. "Niin, että teidän kohdallenne sattui arvonnassa tontti 633/4. Onneksi olkoon."

Hetkinen. Siis mitä. Mitä ihmettä. Me saatiin se tontti. Se meidän tontti, juuri se mitä me haluttiinkin.

Suunnitteluasteelle.

Ja niin se kipinä oli istutettu meihin. Ensiksi makusteltiin asiaa ihan vaan ajatuksen tasolla, leikiteltiin eri ideoilla ja selailtiin talotehtaiden nettisivuja. Sitten jossain vaiheessa huomattiin keskustelevamme millainen keittiöstä tulisi ja mihin kohtaa taloa tulee kodinhoitohuone ja halutaanko me takka vai takkaleivinuuni. Lumipalloefekti oli tapahtunut, eikä tätä lumivyöryn alkua saanut enää pysäytettyä...

Elettiin tuolloin siis maaliskuuta 2008 ja niin se meidän rakennusprojekti laitettiin sitten ihan virallisesti alulle. Alkoi varsinainen suunnittelurumba. Paljon otettiin asioista selvää, selattiin nettiä ja luettiin muiden kokemuksia ja neuvoja koskien rakentamista. Luettiin erinäisiä blogeja, rakentaja.fi-sivustoa, talotehtaiden sivuja. Käytiin läpi perustussuunnitelmia, kustannusarvioita ja kaikkea mahdollista rakentamiseen liittyvää infoa. Kyseltiin sukulaisilta ja tuttavilta heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään. Välillä heitettiin hanskat tiskiin koko projektin suhteen, kun joku asia ei mennyt ihan jakeluun ja sitten taas tartuttiin härkää sarvista ja otettiin lisää asioista selvää.

Seuraavaksi käytiin suunnittelemaan tulevan talon kokoa ja muotoa. Aluksi ideana oli rakentaa pieni omakotitalo 100-110 m2 kolmella makuuhuoneella ja kaikella muulla tarvittavalla. Ja ilman autotallia tai katosta. Käytiin muutamalla talomyyjällä tutustumassa alan markkinoihin ja tuli siinä muutamat tarjouksetkin otettua. Tarjouksiin tietenkin tyhminä ensikertalaisina otettiin kaikki mahdollinen, taidettiin joltain firmalta ottaa jopa perustusten tekokin pakettiin mukaan. Hinnat vaihteli suuresti, tarjouksissa puhuttiin ihme rakennustermein asioista ja me oltiin yhä enemmän päästämme pyörällä. Ei löytynyt meidän kirjahyllystä rakennussanasto-suomi sanakirjaa.

Onneksi tuttavapiiristä löytyi useampikin rakennusalan ammattilainen, joiden puoleen mieltä askarruttavissa asioissa pystyimme kääntymään. Tarpeeseen tosiaan tulivat neuvot ja niksit. Tarjouksista ruvettiin karsimaan kaikki ylimääräinen pois. Perustukset päätettiin tehdä itse talkoovoimin, samaten kattotiilien latominen varmasti onnistuu omin voimin. Ikkunat ja ovetkin saadaan varmaan hyvällä raksaporukalla itse laitettua paikoilleen. Ja tulipa siinä vaiheessa mieleen sekin, että pojan sylikummi on eräällä keittiöfirmalla töissä, että saadaan ehkäpä hänen kauttaan kaikki kiinteät kalusteet ja kodinkoneet hieman huokeampaan hintaan. Saunapakettikin jätettiin pois, kuka nyt sellaisia tylsiä ja tavanomaisia kuusipaneeleja saunansa seinään tahtoo...

Alkoi armoton pohtiminen, mitä kaikkea oikeasti pystyisimme itse tekemään ja toteuttamaan. Mitä kaikkea kannattaa ottaa talotehtaalta suoraan ja mitä kaikkea kannattaa hankkia itse....

Siitä se idea sitten lähti.

Mistä ihmeestä saadaan ajatus rakennusprojektin aloitukselle? Mikä saa kaksi tumpeloa ryhtymään edes suunnittelemaan sitä ihan omaa itsetehtyä taloa? Vastaus on yksinkertainen. Lapsi, tilanahtaus sekä oma turhamaisuus.

Pojan synnyttyä oli lähes itsestäänselvää, että 89 neliöinen söpö pieni omakotitalomme jää vääjäämättä liian pieneksi. Silloin nuorena lapsettomana parina, neljä vuotta sitten, tehty ostos tuntui nyt huonosti harkitulta. Eikö me tosiaan ajateltu tätä tila-asiaa yhtään silloin? Että olisi voitu hankkia sellainen asumus, jossa olisi edes kaksi makuuhuonetta?

Miehen kanssa selailtiin etuovi.comia ja oikotie.fi portaalia ja järkytyttiin minkä hintaisia omakotitalot nykyään tosiaan ovat. Meidän tarpeisiin sopivista, suhtkoht hyväkuntoisista ja sijainniltaan hyvistä omakotitaloista sai täällä peräpökölässä pulittaa 130 000 - 180 000 € ja siltikään mikään vastaantulleista taloista ei ollut JUURI sellainen, kuin mielessämme sen kuvittelimme. Aina löytyi joku kohta, joka kaipasi parannusta, remonttia tai ei muuten vaan miellyttänyt silmää. Väkisinkin mieleen juolahti ajatus, että mitä jos... Mitä jos rakennettaisiin ihan oma talo? Sellainen joka olisi, meidän omista tarpeista tehty ja meidän maun mukaan suunniteltu ja sisustettu? Ajatus tuntui vähintään kutkuttavalta...