Toivaisten tönö.: Lisää raivaamista, risujen ja pöllienkantoa ja hien vuodattamista.

Hetken aikaa miehen kanssa pohdittiin, että mitä tehdään tontilla seisoville puille. Pistetäänkö pätkiksi ja halotaan polttopuiksi, hankitaanko kenttäsirkkeli ja laitetaan laudoiksi vai viedäänkö sahalle? Polttopuita meillä on täällä vanhalla talolla varastot täynnä ja vasta viime talvena ostettiin monta mottia koivuhalkoa ja ne otetaan kyllä muutossa mukaan, joten ensimmäinen vaihtoehto karsiintui pois kuin itsekseen. Toisekseen puita tuli tontilta loppujen lopuksi niin vähän, että kenttäsirkkelin tilaaminen olisi tullut ihan turkasen kalliiksi laudoista saavutettuun etuun nähden, joten päätettiin soitella paikalliset sahat lävitse, olisiko jollain tarvetta männynrungoille. Jo heti kolmannella soitolla tärppäsi: hirsikotia ja grillikatoksia rakentava saha oli valmis ottamaan puut vastaan ja me saisimme sitten tilalle raakalautaa mm. anturan valua varten. Hieno homma!

Pätkittiin sitten tontilla runkoja määrämittaan (5,2 m ja 4 m) intoa puhkuen. No homma ei ollutkaan sitten niin simppeliä, kun tajuttiin kuinka hemmetisti painaa 5,2 metrinen 30 cm halkaisijaltaan oleva männynrunko. Sitä ei ihan miesvoimin siirreltykään. :D Pienemmät rungot ja latvaosat nyt saatiin melko helposti raijattua nättiin pinoon, mutta isompien runkojen kanssa oltiin kyllä ihan pulassa. Kateellisena siinä sitten katseltiin kun naapuritontilla porukka pätki runkoja sopiviksi pölleiksi ja sylissä kantoivat peräkärriin poisvietäviksi. Kävi kyllä mielessä, että miksi pitää aina mennä sen vaikeimman kautta, mitäpä jos mekin laitettaisiin pöllit vaan polttopuiksi ja homma olisi sillä selvä. Saihan sitä lautaa ostettua sitten sahalta suoraan ilman vaihtokauppaa. Mies piti kuitenkin sinnikkäästi alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni, olihan hän jo luvannut puutavarat tuolle kyseiselle sahalle.

No ei auttanut muu kuin lähtä soittelemaan tuttuja lävitse, että löytyisikö keltään mitään apuvälinettä tai ajoneuvoa runkojen siirtämiseen. Miehen kaverilta löytyikin sitten vanha avolava-auto, jossa oli Hiab-nosturi. Hän lupasi tulla hetimiten auton kanssa apuun. Appiukko lähti hakemaan työpaikalta pöllien hinaamista varten tarpeeksi lujaa vaijeria ja loppu talkooporukka piti sillä aikaa hyvin ansaittua taukoa. No avolava sitten saapui paikalle ja Hiab-nosturin ja vaijerin avustuksella siirrettiin pari isointa pölliä tontin etulaitaan. Homma oli vaan niin turkasen hidasta, kun vaijerin lukkoa piti aina siirtää ja vaijeria lyhentää sitä mukaa kun pölli siirtyi lähemmäs, että piti keksiä jotain muuta tai muuten kaikkien pöllien siirtämiseen olisi mennyt koko viikonloppu. :D Parit puut vedettiin sitten niin, että sidottiin vaijeri avolavan takakoukkuun kiinni ja toinen pää pöllin ympäri ja ei muuta kuin veto päälle. Suurin osa rungoista saatiinkin sitten tällä tavalla siirrettyä hollille tontin etulaitaan. Koska kello tikitti kuitenkin hurjaa tahtia eteenpäin ja oli lauantai, niin avolavakuskin oli aika lähteä jo viikonlopun viettoon. Kiiteltiin siinä avusta ja pohdittiin urakalla, että mitäs sitten. No ei auttanut muu kuin sitoa vaijeri kaverin neliveto Pajeron koukkuun kiinni ja toinen pää lenkillä pöllin ympäri ja vetämään. Hyvin jaksoi Mitsupiski vetää rungot oikealle paikalle.

Rankan päivän ja kaiken maailman vastoinkäymisten ja onnistumisten jälkeen kaikki pätkityt rungot olivat vihdoin ja viimein oikealla paikalla tien vieressä, kaikki risut, oksat ja kepit kasoissa odottamassa hakijaansa. Onnistuipa emäntäkin siinä työn tohinassa ja auringonpaisteessa polttamaan niskansa ja käsivartensa tulenpunaisiksi, joten loppuilta menikin sitten palovammoja hoitaessa. Teki nimittäin illalla kohtalaisen hellää kun laski pään tyynyyn... :D

Suuri kiitos kuuluu meidän ahkeralle talkooporukalle. <3 Ilman heitä me miehen kanssa raivattaisiin varmaan vielä risuja tontin laidalla sen sijaan, että istun tässä kirjoittamassa tätä tekstiä! Laitetaan nyt vielä muutama kuva raivaustalkoista:

Pienet pöllit käsivoimin kannettu kasaan